perjantai, 9. syyskuu 2011

Kuulumisia

Oho! En näköjään ole käynyt blogissani yli vuoteen kirjoittelemassa... Lienee paikallaan tehdä tilannepäivitys! Sain keisarinleikkauksella suloisen pojan helmikuussa 2011. Kaikki on sujunut hyvin, vaikka kaipaankin pitkiä yöunia.

En halunnut alkaa pitämään odotusblogia, enkä myöskään vauvablogia. Kuitenkin viimeaikoina on herännyt ajatus uuden blogin aloittamisesta - sitten kun aloitamme hoidot toisen lapsen saamiseksi. Sinne on kuitenkin vielä aikaa, olenhan lääkärin (keisarinleikkauksen takia) määräämässä lapsentekokiellossa vielä puolisen vuotta! Silmänisku 

I'll be back...

maanantai, 16. elokuu 2010

Uusi alku

Jaahas, on vierähtänyt kuukausi jos toinenkin siitä kun viimeksi tätä blogia päivitin. Suoraan sanottuna olin unohtanut koko blogin! Elämässäni on nimittäin sattunut ja tapahtunut niin paljon sitten viime postauksen, etten olisi vielä huhtikuussa voinut tällaisesta uneksiakaan! Pian keväisen Pariisin matkan jälkeen kävin työhaastattelussa ja kuinka ollakaan, sain paikan! Vanha työpaikka sai jäädä ja nyt elokuussa aloitin uudessa työpaikassa. Uusi työ tiesi myös muuttoa uudelle paikkakunnalle. Helsingissä vierähti 10 vuotta, joten aika suuri muutos oli pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa pikkukaupunkiin! Vieläkin tässä on totuttelemista, mutta arki on lähtenyt rullaamaan.

Kaikkein suurin, uskomattomin ja ihanin muutos on kuitenkin se, että toukokuussa sain tietää olevani raskaana! Raskauduin siis siitä hoitokerrasta, jonka alussa aloitin blogitauon. Vihdoin clomit + puregon-yhdistelmä tehosi!!! Tein raskaustestin eräänä toukokuisena keskiviikkoaamuna. Edellisenä iltana olimme juuri löytäneet itsellemme vuokra-asunnon uudesta kotikaupungistamme. Minulla oli ollut välillä hieman yököttävä olo ja nännit aristivat hitusen, mutta missään tapauksessa en ollut varma raskaudestani ennen kuin olin tehnyt 8 (!) raskaustestiä (viikon aikana). Kesäkuun alussa sitten raskaus varmistui varhaisultrassa ja nyt on menossa rv 16+1. Ultrassa on käyty muutaman kerran (kälyni luona ja np-ultrassa) ja viimeksi tänään kävin kuuntelemassa sydänääniä neuvolassa. LA on 30.1. Uudessa työpaikassa raskaudestani ei vielä tiedä kukaan, enkä ole kertonut asiasta läheisteni lisäksi kuin parille ystävälle, niille jotka ymmärsivät lapsettomuuden aiheuttaman tuskan ja ymmärsivät. Muille kerron vasta, jos äitiyslomalle asti pääsen (täällä uudessa kotikaupungissani ei nimittäin asu ystäviäni tai sukulaisiani).

En osannut nauttia raskaudesta ensimmäisen kolmanneksen aikana juurikaan, sillä pelkäsin jatkuvasti menettäväni lapsen. Ei tuo pelko ole minnekään hävinnyt, mutta nyt mieli on rauhallisempi. Teille kaikille lapsettomille, jotka olette lukeneet tämän postauksen tänne asti (itse lopetin lapsettomuusblogien lukemisen heti sille riville, jossa selvisi, että kirjoittaja oli raskautunut), haluan valaa toivoa. Ihmeitä tapahtuu. Anna elämän kantaa!

keskiviikko, 28. huhtikuu 2010

Blogitauko

Syön nyt clomeja kolmatta päivää ja tänään aika gynelle ultraan. Aoitamme kai pistokset, ellei jotain muuta ilmene. Ajatus uuden hoitokerran vaiheiden raportoinnista tuntui niin ahdistavalta, että päätin ryhtyä blogitauolle. Yritän myös välttää muiden lapsettomuus-aiheisten blogien lukemista, jotta saisin ajatukset enemmän irti tästä ankeasta aiheesta. Aion myös jättää seuraavan projektin väliin, koska eivät nuo edellisetkään ole mitään tulosta tuoneet. Ehkä sitten syksyllä taas...

Mukvaa kevättä kaikille ja voimia koitoksiin.

torstai, 22. huhtikuu 2010

On ollut vähän muuta mietittävää...

Pariisin reissu vähän pitkittyi tuhkapilven vuoksi. Meidänkin ryhmästä tuli tuhkapakoilaisryhmä, joka päivien epätietoisuuden ja  pitkän, Euroopan halki kulkeneen bussimatkan jälkeen vihdoin viimein tänään saapui Suomeen. Kaikki lääkkeeni loppuivat kesken, mutta ei sen väliä, sillä ma tekemäni rasuakstesti näytti jälleen kerran negaa. Kovin kauaa ei tuota asiaa voinut jäädä murehtimaan, koska tärkeämpää oli keksiä keino saana ryhmämme suurin piirtein turvallisesti Suomeen. Luulin jo, että menkat alkoivat tänään, sillä olin havaitsevani verta paperissa, mutta taisivat väsyneet silmät tehdä tepposet, koska nyt ei ole näkynyt minkäänlaista tuhrua. Ehdin kuitenkin jo varata ajan Väestöliittoon ensi maanantaiksi. Jos menkat nyt sitten eivät ala, voin perua ajan vaikka huomenna... Nyt väsyttää aivan törkeesti! Onneksi olen Suomessa ja kotona!

torstai, 8. huhtikuu 2010

Ajankuluksi

Olen jälleen n. tsiljardinnen kerran sairaslomalla, nyt siis flunssan takia. Huomenna kyllä raahaudun töihin, ellei nyt tässä päivän aikana tule takapakkia. Ensi ma on lähtö Pariisiin, vaikkei kyllä ihan hirveästi nyt nappais, kunon kuitenkin lähdössä reissuun opiskelijoiden kanssa. Onneksi mukaan lähte yksi mukava kollegani, jonka kanssa mulla synkkaa ihan hyvin.

Olen tehnyt kaikki mahdolliset työjutut nyt, mitä voin kotoa käsin tehdä. No, yksi aine on vielä arvostelematta. Netissä olen surffannut ihan huvin vuoksi aika paljon, yrittänyt mm. hommata uusia soittoääniä ja muuta älyvapaata. Päiväunia ei oikein hotsita ottaa, joten kirjoitanpa nyt sitten vaikka tätä blogia.

Paino on päässyt nousemaan, koska en ole voinut lenkkeillä ja liikkua entiseen malliin. Olen myös lipsunut hiilaridieetistä. En vaan tiedä miksi en saa itseäni niskasta kiinni. Loppujen lopuksi paino putosi silloin loppuvuonna ika helpontuntuisesti, vaikkei se tietty silloin helpolta tuntunutkaan. No, kunhan tämän flunssan selätän ja palaan sieltä matkalta (ja sen jälkeiseltä Tallinnan aivot narikkaan-risteilyltä), yritän tarttua itseäni jenkkakahvoista ja raahata itseni juoksemaan ja pois karkkihyllyltä!

Tänään aloitin luget. En tiedä milloin ovis mahdollisesti oli, vielä eilen tuli sellaista ovisliman tyyppistä limaa, mutta kai se ovis nyt aikaisemmin oli. Otinhan pregnylin kuitenkin jo sunnuntaina. En usko, että mitään onnistumista nyt tulisi tapahtumaan. Miksi tapahtuisi, kun viimeeksikään ei tapahtunut ja silloin sentään sain ovisplussankin. Tälläkin lertaa miehelläni oli haluttomuutta, mutta onneksi ei sentään kai niillä kaikkein kriittisimmillä hetkillä. Eilen keskustelimme pitkään tuosta ongelmasta ja hän on valmis hakemaan ammattiapua. Uskomme kuitenkin molemmat, että kyse on työstressistä ja kaikesta tämän lapsettomuuden mukanaan tuomasta ahdistuksesta. En sitten tiedä, millä ilveellä näistä murheista pääsisi eroon... En kauheasti vatvo tätä pian päättyvää hoitokierrosta. Olen onneksi saanut päähäni muitakin ajatuksia kuin munasolun hedelmöittymisen miettimisen. Ainoa mikä nyt vaivaa on se, etten haluaisi tehdä sitä r-testiä ti 20.4., jolloin se ohjeen mukaan pitäisi tehdä. En minä sitä muuten tekisikään, mutta kun on nuo luget ja pitäisi tietää, milloin ne pitää lopettaa. Ja sitten on vielä se risteilykin, jossa saattaa olla tarjolla drinksu jos toinenkin. Kaikkein eniten tietysti haluaisin olla raskaana, mutta ei sitä halua edes ajatella, kun pelottaa niin paljon se, miten sen pettymyksen taas kestää.

Koirat ovat pari viikkoa hoidossa vanhempieni luona, joten kotona on ihanan rauhallista. Taidan siirtää ahterini sohvalle ja lukea vähän Henning Mankellia. Lukeminen vie aina ajatukset pois elämän harmaudesta.