Olen jälleen n. tsiljardinnen kerran sairaslomalla, nyt siis flunssan takia. Huomenna kyllä raahaudun töihin, ellei nyt tässä päivän aikana tule takapakkia. Ensi ma on lähtö Pariisiin, vaikkei kyllä ihan hirveästi nyt nappais, kunon kuitenkin lähdössä reissuun opiskelijoiden kanssa. Onneksi mukaan lähte yksi mukava kollegani, jonka kanssa mulla synkkaa ihan hyvin.

Olen tehnyt kaikki mahdolliset työjutut nyt, mitä voin kotoa käsin tehdä. No, yksi aine on vielä arvostelematta. Netissä olen surffannut ihan huvin vuoksi aika paljon, yrittänyt mm. hommata uusia soittoääniä ja muuta älyvapaata. Päiväunia ei oikein hotsita ottaa, joten kirjoitanpa nyt sitten vaikka tätä blogia.

Paino on päässyt nousemaan, koska en ole voinut lenkkeillä ja liikkua entiseen malliin. Olen myös lipsunut hiilaridieetistä. En vaan tiedä miksi en saa itseäni niskasta kiinni. Loppujen lopuksi paino putosi silloin loppuvuonna ika helpontuntuisesti, vaikkei se tietty silloin helpolta tuntunutkaan. No, kunhan tämän flunssan selätän ja palaan sieltä matkalta (ja sen jälkeiseltä Tallinnan aivot narikkaan-risteilyltä), yritän tarttua itseäni jenkkakahvoista ja raahata itseni juoksemaan ja pois karkkihyllyltä!

Tänään aloitin luget. En tiedä milloin ovis mahdollisesti oli, vielä eilen tuli sellaista ovisliman tyyppistä limaa, mutta kai se ovis nyt aikaisemmin oli. Otinhan pregnylin kuitenkin jo sunnuntaina. En usko, että mitään onnistumista nyt tulisi tapahtumaan. Miksi tapahtuisi, kun viimeeksikään ei tapahtunut ja silloin sentään sain ovisplussankin. Tälläkin lertaa miehelläni oli haluttomuutta, mutta onneksi ei sentään kai niillä kaikkein kriittisimmillä hetkillä. Eilen keskustelimme pitkään tuosta ongelmasta ja hän on valmis hakemaan ammattiapua. Uskomme kuitenkin molemmat, että kyse on työstressistä ja kaikesta tämän lapsettomuuden mukanaan tuomasta ahdistuksesta. En sitten tiedä, millä ilveellä näistä murheista pääsisi eroon... En kauheasti vatvo tätä pian päättyvää hoitokierrosta. Olen onneksi saanut päähäni muitakin ajatuksia kuin munasolun hedelmöittymisen miettimisen. Ainoa mikä nyt vaivaa on se, etten haluaisi tehdä sitä r-testiä ti 20.4., jolloin se ohjeen mukaan pitäisi tehdä. En minä sitä muuten tekisikään, mutta kun on nuo luget ja pitäisi tietää, milloin ne pitää lopettaa. Ja sitten on vielä se risteilykin, jossa saattaa olla tarjolla drinksu jos toinenkin. Kaikkein eniten tietysti haluaisin olla raskaana, mutta ei sitä halua edes ajatella, kun pelottaa niin paljon se, miten sen pettymyksen taas kestää.

Koirat ovat pari viikkoa hoidossa vanhempieni luona, joten kotona on ihanan rauhallista. Taidan siirtää ahterini sohvalle ja lukea vähän Henning Mankellia. Lukeminen vie aina ajatukset pois elämän harmaudesta.